Yllättävän moni inhimillinen ajatus ja ajattelutapa näyttää perustuvan oletukseen, että hulluudella olisi sentään jokin viimekätinen peräseinä. Että Ruususen, joka kokee sisäisen tasapainonsa olevan uhattuna minkä tahansa rakkauden edessä, voi lopulta suudella interaktiiviseksi. Tai että Boris Johnson tajuaa lopulta happiletkuissa, ettei yhteiskunta ole pelkkä flipperi.
Todellisuudessa näin ei ole. Hulluus on enemmänkin kuin typpi: sitä on enin osa ilmasta, ja pelkilleen päästessään se on aina valmiina räjähtämään. Maailma koostuu pienistä typpivuodoista sinne ja tänne, se on hulluuden tilkkutäkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti