korjauksia tasavallan presidentin uudenvuoden puheeseen

Saukko ei tällä kertaa tyytynyt pelkästään surffailemaan uskonnollistuvan liberalismin eri haarojen hysterioiden laineilla otsa isällisesti kurtussa, vaan täräytti ilmoille myös ihan oikean epäajatuksen: "Jokainen on oman onnensa seppä."

Välittömästi avautuvat kysymykset ovat seuraavat: 

a) miten tämä uskonnollinen liirumlaarum suhteutuu tieteelliseen tietoon tai mihinkään rationaaliseen analyysiin yleensä: pikemminkin vaikuttaa, että klerikaalivetoisen talousjärjestelmämme halu luoda "menestystarinoita" siellä, missä on kyse lähinnä raa'asta tuurista, ja taipumus eräänlaiseen verettömään ihmisuhraamiseen tekevät maailmasta koko ajan tehottomamman särkemällä ihmisten valmiita verkostoja, vastuuttamalla yksilöitä toimimaan täysin väärissä ympäristöissä sekä paisuttamalla pienten "epäoikeudenmukaisuuksien" varaisia eroja keinotekoisesti valtaviksi. 

On myös huomautettava, etteivät nämä "epäoikeudenmukaisuudet" vaikuta olevan perehtymisen perusteella mitään abstrakteja kapasiteettieroja, vaan korrelaatiot ovat big datan tasolla osin aivan kummallisia: kuten ed. linkin takaa ilmenee, jo paikka aakkosjärjestyksessä vaikuttaa "menestykseen". Nyrkkisääntönä "järkevin" yksittäinen selittävä tekijä on, että ihmiset haluavat tässä nyt vallitsevassa uskonnossa kuvitella kaiken olevan "ansaittua", ja käyttäytyvät sen mukaan. He esimerkiksi herkästi "palkitsevat" aiemmin menestyneitä ja "rankaisevat" niitä, jotka eivät ole aiemmin menestyneet. Antropologisesti katsottuna olemme palanneet jonkinlaiseen polyteismiin, mutta ydinperhemalli on silti periytynyt aro-uskonnoista - ehkä jonkinlaisen piilevän narsismiyhteensopivuuden vuoksi.

b) miten mikään yhteisö voi ylisukupolvisesti toimia omaamatta skriptejä sen varalle, mitä tehdään, kun suuret sen sisällä elävät ihmisjoukot eivät kuulu sen päätoteemin voimapiiriin, vaan toimivat enemmänkin kotieläimen tai kodinkoneen roolissa: jos havaitaan, että onni jakautuu epätasaisesti, mutta halutaan asian korjaamisen sijasta tunnustaa uskoa, jossa näin pitääkin olla, koska jumalat ovat niin säätäneet ja samalla epäonnekkaat ihmiset jotenkin epämääräisen lähtökohtaisesti vääräuskoisiksi osoittaneet, niin yhteiskunnan kutakuinkin tärkeimmäksi tehtäväksi kasassa pysymistä ajatellen määräytyisi rationaalisesti katsottuna juuri "onnettomuuden" käsittely.

c) millä tasolla yhteiskunnassa toteutuu mikään länsimaiden modernin kauden mukainen vapausihanne, jos "onnen" annetaan määräytyä nollasummapelissä, johon osallistumattomuudesta tulee de facto rangaistavaa? Tarkoitan siis: millä oikeudella yhteiskunnan yksinkertaisin ja mielikuvituksettomin aines saa määrittää muidenkin puolesta "onnen"?