kielispekulaatiota

Voi mennä vähän viisasteluksi, mutta. Viimeisessä kappaleessa yrittää olla pointti. Se ankeus, jota koin aina kaikissa yliopistossa esitellyissä kielitieteen teorioissa, kulminoituu jotenkin tähän:

"On hauska_ vs. on hauskaa leikkiä lumessa."

Tuo nimenomainen käytännön kielen ambivalenssi jotenkin valaisee, että kaikessa muussakin kielenkäytössä pystytetään joka tapauksessa aina eräänlainen ad hoc -näkökulma, ja joissain tapauksissa kaksi mahdollista näkökulmaa voi langeta käytännön informaatioarvoltaan lähes yksiin.

Tämän vuoksihan mikään lause ei tietenkään renderöidy kunnolla pelkäksi logiikaksi ilman kontekstia, ja nämä epätäsmällisyydet ja ambivalenssit ovat suorastaan kielen genomi. Näistä kohdin se kehittyy, huumorin kautta käytännössä. Tämähän on myös tavallaan aika triviaa.

Ääriesimerkki on tietysti sivulause. Määräisten/epämääräisten artikkelien jakautumisella tai vaikka suomen partitiivilla on jotain tekemistä sivulauseenmentävän paikan avautumisen kanssa. "Minä olen se, joka..." - verbihän vaihtuu tässä yleensä kolmanteen persoonaan. Ikään kuin puheen kuulijaa siirrettäisiin pilkun jälkeen 90 astetta, puhujan suhteen kasvokkaisesta asennosta sivulle. Vokatiivi, kielissä, joissa se esiintyy, on tähän liittyvä ilmiö myöskin.