I.
Tajusin muuten tässä, että ainakin ääripäistään vääntymä uuskonservatiivit vs. "punavihreät" saattaisi selittyä ihan silläkin, että ihmisen biologinen alusta kapinoi kemikaaleilla ja muulla manipulaatiolla muutettua tajuntaa kohtaan.
Yksinkertaisesti on näin, että teknologian "kehitys" on aiheuttanut tietynlaisen kulttuuristen kenttien ja koodeksien lahoamisen (alkaen jo ns. "seksuaalivalinnan" siirtymisestä fyysisestä maailmasta tyyli- ja mielikuvamaailmaan ja päätyen arvontuotantoketjujen maantieteestä irtoamisen tyyppisiin ilmiöihin).
Samalla työpäivät ovat muuttuneet stressikuorman kautta monilla tietyllä lailla 24-tuntisiksi, koska toimiminen oman elämän toimitusjohtajana satunnaisia korvauksia vastaan käytännössä estää regeneroitumisen.
Tämä aiheuttaa tilanteen, jossa työ"elämän" pahiten tuhoamat tai syrjäyttämät ihmiset - mahdollisesti monennessa polvessa työtä ja rahaa vähemmän merkitseviksi "todistetut" - eivät enää ole käsitettäviä ja plausibiliteettitasolla mahdollisia ihmispersoonia - siis tasolla, jolla eläimet esim. vaistoavat lajitoverinsa ulkomuodon ja käytöksen välisen jonkinlaisen rajapinnan kautta. Tämän sijaan mielialalääkevetoisuus ja libidon valjastaminen selviämistaisteluun tuottaa niin armotonta lässytystä, että se herättää tällä arkaais-biologisella tasolla tietyssä väestönosassa sitten eräänlaisen peto vs. kasvissyöjä -reaktion - sanotaan nyt keljuilun tasapuolisuuden vuoksi, että näin käy väestönosassa, jossa vastaavasti hoitamattomat mielenterveyden häiriöt ovat ehkä dominantimpia, koska persoonan luontaisempi autoritäärisyys saa olemaan ongelmoimatta niin itsen kuin oman kulttuurinkin tuhoamista systeemin hyväksi.
Tässä suhteessahan muuten populaatioiden luontainen ruokavaliohabiitti osuu jollain lailla yksiin tämän hieman oudon ja abstraktin spekulaationi kanssa. Tavallaan puolihullut eläkeläiset, testosteroniylimäärän vuoksi luonnostaan tyhmät nyrkkeilijämäiset, kaappiseksuaaliset jne. haluaa jollain aivan eläimisellä tasolla ikään kuin "ahmia pakenevat", joiden puheissa ja eleissä tietty elämän (tai siis tarkemmin sanottuna kapitalismin) painon alle nujertuneisuus alkaa näkyä jo ahdistavan selvästi.
Heitän tämän nyt vain tämmöisenä yhtenä lisäavauksena. Minulle on alkanut kristallisoitua viime aikoina aika vahvasti sellainen, että ilman kiinteistö- ja muun spekulaatiovarallisuuden radikaalia uusjakoa ja sen kasaantumista estävää, systeemistä eniten kärsivien eli lahjakkaampien ihmisten oikeuksien tuntuvaa laajennusta emme saa ikinä oikeasti sen enempää esimerkiksi viherrettyä maailmaa kuin myöskään palautettua koherentteja territoriaalisia kokonaisuuksiakaan. (Toivon tosiaankin, että uuskonservatiivien täysijärkisempi osa sentään vilpittömästi pyrkii tähän - muutaman tällaisen tapauksen ihan tunnenkin. En samalla kiistä, etteikö sankka typerämpi aines heidän joukossaan aiheuttaisi radikaalia ahdistusta itsellenikin.)
II.
Kapitalismi olisi nähdäkseni kuitattava mahdollisimman pian epäonnistuneena ihmiskokeena, mielellään jo lähivuosisatoina, vaikka tiedän, että lauman uskonnollisia tuntoja on vaikeaa muuttaa yhtäkkiä.
Eli tavallaan vaadin jotain sen tapaista kuin 1800-luvun eurooppalaisten porvareiden eli liberaalinationalistien (!) esittämät maareformit tms. - mutta nyt maareformi pitäisi tehdä aineettomuuden kentässä, eikä mittakaava voi enää olla missään tapauksessa yksikäsitteisen kansallinen. Kyseessä on tässä looginen mahdottomuus à la müssen, ei eettis-subjektiivinen mahdottomus.
Kysymys siis palautuu informaationkulun nopeutumiseen fyysisen rahan kulkunopeuden ohi ja yli, jolloin rahasta on tullut tuotantoväline* - yläportailla tämä ilmenee niin, että rahalla voi tehdä lisää rahaa ilman riskejä mm. kiristämällä tai muuten vain hyötykäyttämällä valtioita ja yhteiskuntia, kun taas alaportaalla niin, että ostaminen ja vuokranmaksu on monille jo oikeastaan ainoaa tuotannossa mukana oloa. Teemme koko ajan vähemmän sellaista, mitä ei joku ostovoimaisempi - valtio vielä, luojan kiitos, jotenkuten lukeutuu näihin tahoihin - ole käskenyt meitä tekemään. Tässä suhteessa asemamme on jopa absurdimpi ja psyykkisesti tuhoisampi kuin maaorjalla, joka sentään toimi omassa yhteisössään ja teki suunnilleen sitä, mitä siihen aikaan olisi tehnyt todennäköisesti muutenkin.
Haluaisin, että valtiot voisivat riittävän selkeällä, yhtenäisellä ja suuruisella verotuksella huolehtia siitä, etten joutuisi ensinnäkään tuhlaamaan päiviäni "yrittämiseen", toiseksi yrittäjänä tuhlaamaan päiviäni epäsuoralla osallistumisella tuottamattomaan spekulaatiokisaan itseeni nähden käytännössä saneluvalta-asemassa toimivien suuryritysten puolesta tiettyjä toisia suuryrityksiä vastaan. Spekulaation raja menee mielestäni yksityishenkilöllä suunnilleen talletussuojan kohdalla, eli tätä rikkaampien luomia tuotantoyhteisöjä pitäisi mielestäni voida boikotoida esim. perustulon tai markkinataloudellisen toiminnan (suoraan saman ostovoiman ihmisille tuottamisen) varassa.
Huom: voida boikotoida. En puhu mistään pakoista. Mutta haluan oikeuden elää osallistumatta sosiaalisen anomian leipomiseen omalta tuntuvissa yhteisöissäni sekä kaiken maankuoreen kasautuneen energian polttamiseen parissa vuosisadassa käytännössä pelkän laiskuuden ja omahyväisyyden vuoksi.
Mutta siis, summa summarum, nettiajan New Deal kehiin. Facebookin ja Googlen paloittelu osakkuuksiin, mahdollisesti joillain mittareilla/kannustimilla sen mukaan, miten paljon kukin ihminen niissä oikeasti tuottaa arvoa. Talletussuoja tai muu vastaava edes viitteellisesti reaalitodellisuudesta otettu suure käyttöön jonkinlaisena markkinatalouden ja kapitalismin välisenä rajapyykkinä, eli siitä eteenpäin transaktiot voisivat olla yksinkertaisesti täysin julkisia, mahdollisesti ihan yksilöiden tilitkin. Eli siis kapitalisti saisi edelleen olla, mutta ei sillä tavalla puskista ja vailla yleis-julkista vastuuta kuin nyt.
hah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti