ensisuudelma

Säälin kaikkia, joiden ensisuudelman tapahtumapaikka ei ole Pieksämäen asemabaari.

En tiedä nimittäin, mikä olisi romanttisempaa kuin matkustaa sisäänpäinkääntyneesti piilomasentuneesta
suorittajanuoresta itsensä suosiolla pelleksi muuttaneena junalla kotiin tahallaan koukeroista kautta niin, että joutuu odottamaan länteen kulkevaa yöjunaa tuntikausia Pieksämäellä. Oikeasti: olin noihin aikoihin niin omituinen, että saattoivat vaikka mielenoituksessa luulla minua salaiseksi poliisiksi.

Tämän päälle kun vielä menee nojailemaan baarin tiskille ja kajareista soi R.E.M:n "The Great Beyond", jonka kertosäkeen sanat kuulee väärin muodossa "answers from the graveyard", onkin kaikki viimeisen päälle viritetty sitä varten, että pari paikallista eukon esiastetta tulee tekemään tuttavuutta mystisen vieraan kanssa tämän vanhanaikaista matkalaukkua ihmetellen. Naiskaksikko tunsi kuulemma jo kaikki muut paikallaolijat.

Molemmat naiset olivat kuvankauniiksi tälläytyneitä ja kovia tyttöjä juomaan. Toisella, brunetilla, oli kyllä pääagendana maksattaa valkovenäläisensä miespuolisella taholla, mutta blondin flirttailuinnostus tuntui aidolta. Ajan mittaan ilmeni, että hän oli - ainakin joiltain sielunosiltaan - jonkinlaisen ylimalkaisen ja hahmottoman pelastuksen tarpeessa, ja uhosi suurimmassa humalan tilassa jopa tulevansa mukaani yöjunalla Jyväskylään, missä kaikki on tunnetusti suurempaa ja kauniimpaa. Kontribuutiona tuonaikaisiin hieman autistisen kuuloisiin keloihini yhteiskunnan yleisestä hirveydestä nainen mainitsi merkittävänä epäkohtana, että opintotuki ei meinannut riittää kissan kanssa elämiseen.

Koko naissuku paistoi noihin aikoihin kokemuksen vähyyden ja hormonaalisen kokoonpanoni vuoksi elämääni suoraan kuin keskipäivän aurinko, ja näiden vartavasten miellyttäviksi laittautuneiden naisten kanssa hengaaminen tuntui suorastaan maagiselta, jo itsessään täydelliseltä ylisuoriutumiselta. Hajuvesi huumasi ja tunnelma yltyi. Muistan elävästi, kuinka jossain vaiheessa totesin blondille, että "sulla on valtaa muhun" - se tuntui paitsi filosofiselta huomiolta, jotenkin hyvältä tunnustaa suoraan ääneen. 

Vaistosin, että nainen piti tuosta itselleen luultavasti verbaalisessa muodossa yllättävästä havainnosta. Eräs klassisin sukupuolten välinen piruettihan on perinteisesti, että (ainakin nuoret) naiset eivät seksuaalisuutensa ja arkipersoonansa välisen miedosti psykoottisen splitin vuoksi tajua omaa valtaansa elämän eri tilanteissa, vaan käyttävät sitä sen sijaan ikään kuin tajunnallisen tilinpitonsa ulkopuolella. Tässä mielessä kommentillani taisi olla tässä yhteydessä paradoksaalisti jokin välitön tasa-arvoistava vaikutus.

Jossain vaiheessa juomienlipityssessiota keräsin sitten kaiken rohkeuteni ja toimitin ritarillisen suutelo-oikeusanomuksen. Lupa heltisi kahdessa erässä: ensin eräänlaisena varovaisena pusaisuna, vähän kuin neidon kunnian mukaisena kielteisenä vastauksena koko homman oikeutukseen, ja sitten toisaalta tämän jälkeisen naamanilmeeni havainnointiin perustuvuna huomattavasti intohimoisempana sivuhuomautuksena, että ei ne kunniat ja oikeutukset nyt aina niin tärkeitä ole.

Sanomattakin selvää, että muutamalla seuraavallakin viikonloppuvapaalla tein vielä saman kierroksen, mutta aivan samaa magiaa niillä reissuilla ei enää ollut. Ensinnäkin selvisi, että hieman Deliverance-elokuvan porukkaa muistuttavat varjot baarin nurkissa olivat puhelleet asioista tytön avomiehelle, jonka olemassaolo materialisoitui minulle vasta tässä vaiheessa. Niinpä jätkä istui seuraavalla kerralla samassa pöydässä minua vastapäätä, kasvoillaan vähäeleisyydessäänkin tenttaava ilme. Aistin, kuinka hän yritti tehdä päässään laskutoimitusta, että mitäköhän hittoa täällä nyt oikeasti tapahtuu tai on tapahtunut. Vaistosin, että poikkeama tuolloisen hahmoni ja hänen odottamansa häikäilemättömän kilpakosijan välillä oli hänen aivoilleen liikaa.

Tyttö liplatti vieressä jälleen kerran kännissä ja oli naisten iänikuiseen konfliktinkäsittelytyyliin kuin kaikki maailman ihmiset voisivat olla ystäviä juteltuaan hetken säästä. Nuori mies, semmoinen habitukseltaan ilmeisen puolimaalainen, katsoi minua hetken tuimahkosti, sutaisi sitten hiuksiani – ja suuteli suulle. Luulen, että en ole koskaan sen jälkeenkään nähnyt missään yhteydessä tyylikkäämpää ja oikeudenmukaisempaa kostoa. 

Näimme toki sitten tytön kanssa vielä tämän jälkeenkin, mutta en enää halunnut enempiä puuttua hänen betonielementtitalon asunnon kokoiselta ja muotoiselta vaikuttavaan elämäänsä. Luulen, että hänessä kyti loppuun asti pieni epävarmuus, mihin, miksi ja miten elämässä pitäisi edetä. Kerran juotuaan normaaliakin reippaammin hän kutsui "tanssimaan", mitä olen joidenkin naisten huomannut käyttävän eroottisen kanssakäymisen viikunanlehtenä, vähän kuin miehet ennen ostivat pornolehden mukana toisen lehden kuoreksi.

Mutta eiväthän nuo tanssit näissä tunnelmissa aina niin suju, ja tässä nimenomaisessa tapauksessa nainen kaatui jossakin vaiheessa hämmennyksekseni kanveesiin kuin mäkihyppääjä. Koin itseni vähän epäonnistuneeksi kavaljeeriksi, mutta jos täysin rehellisiä ollaan, niin erinomainen suoriutuminen anekdootinmetsästäjänä lohdutti minua suuresti.