torstai 18. kesäkuuta 2020

les amateurs

Jotenkin tekee enenevästi mieli heittää jotain päiväkirjamaista, ihan kun ei enää välillä tiedä, miten ja mihin jaksaisi tarttua. Kun systeemi ei salli sielulle mitään "rataa" jolla voisi mennä omalla maksimitehollaan kohti jotain mieltä, niin ihmettelylle nousee tarve... mutta sitten:

Tavallaan tämmöinen tietty amatöörimäisyys ja kerhomaisuus kaikessa. Oikeasti: amatööri rakastaa tekemisiään, siitä sana tulee, ja juuri tämä mihinkään "tulosvastuuseen" (en nyt tarkoita taloutta) sitomattoman "ajattelun" määrä, epäviitseliäisyys banaliteetin tajussa ja hyväksynnässä, on nykyisessä ennuin ajassa äärettömän määrittävää. Niillä elämänalueilla - esim. jalkapallossa - joilla maailman hiomistyölle altistumisen tunnen, ei pitkälle pötkisi tällä otteella. Tosin kyllä urheilukin on muuttunut robottimaisemmaksi. Vaikutteita ei ehdi eikä tarvitse ottaa kovin yllättäviltä suunnilta.

En usko, että tää on uutta, vaan varmaankin eräänlaista pikkuporvarillisuuden ydinmehua. Tyyliin tämmöistä Niitse-hommaa: järjen ja vastuun voi houria pois kulttimaisella paatoksella. Sitä voi tehdä monella tyylillä. Netti on luonut tälle aivan käsittämättömät apajat. Sitä näkee etiooppivaimon kulttuurisen homogeenisyyden tavoittelijalla, korealaisvaimon Hankamäen esittämien kritiikkien lyttääjällä, ja niin edelleen loputtomiin. En tiedä mitä muuta varmaa voi edes sanoa kuin että erotiikan suhteen on tehty viime aikoina jotain aivan vitun pieleen.

Joku voi ajatella läpi elämänsä ja päätyä syntymätyperien poliisikoulussa flopanneiden kaappilahtarien selkääntaputtelemaksi, toinen juttelee mukavia ja saa komppaajakseen jonkun, jonka mielestä lähikaupan pulloautomaatin rikkoutumiseen syyllinen on Putin. Ja juuri kun ajattelisi, että tästä ei hulluus enää sakene, näkee jonkun näitä em. hahmoja suorastaan ammatikseen vihaavan loukkaantuvan siitä, että Harry Potterin kirjoittajan mielestä naissukupuoli eksisteeraa maailmassamme.

Sinälläänhän näillä ei ole millään hirveästi väliä, mutta tunnevammaisuuden taustasyvyys kyrpii, koska se nyt osuu omaankin elämään.

Otan tämän parahduksen varmaan pois pian. Nyt tulee näitä, oon jotenkin näissä ihmetyksissä menossa. Kukapa näistä mitään hyötyy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti