humanisti-insinöörin lento-opas

Lentämisyrityksissä tehdään ilmeisesti se sykologinen virhe, että ajatellaan liikaa että kunhan laitetaan eturaajoihin jotain, niin homma onnistuu. Riittää kun miettii, että ihmisellä etureisi on suurin lihas, ja vertaa sitten lintujen onttoihin (lämmintä ilmaa sisältäviin) tikkujalkoihin. Jos nyt olisi 1900-luvun alku, menisin varmaan tätä riittävästi nähtyäni kokeilemaan jotain pneumaattista ratasviritystä, joka saisi liikevoimansa pääosin jaloista ja jonka rotaatiovoimaa vahvistettaisiin jonkinlaisella vaihteistolla. [...]

Ihmisen lentämisen fysiologiset edellytykset ovat suurin piirtein luettavissa siitä miten ihminen ui.

Ilma on vielä vaikeampi entiteetti kuin vesi, mutta vedessäkään ei pysy pinnalla, jos ei yhtään tunne itseään ja sitä ympäristöä. Jos haluaa leijua ilmassa "omin voimin", on mekaanisesti vahvistettava sitä samaa liikettä joka vahvistuu uinnissa verrattuna kävelyyn.

....

Eräänlaisena dokumentin lopussa näytettävän tyyppisenä lisäystekstinä: yllä oleva teksti on maaliskuulta 2012, ja kesäkuussa 2013 tapahtui tämä: https://www.youtube.com/watch?v=syJq10EQkog

  

*

Jännä että tavallinen sakkaaminen on toistunut lento-onnettomuuksien syynä niin usein.

Joskus mietin, että siinä se yleinen virhereaktio (nokka vielä ylemmäs, vielä lisää kaasua tms.) on jotain sukua sille kuinka jengi alkaa aina talouden sakatessa huutaa että julkinen sektori on liian suuri tms.

 

Peruslogiikka, se virhe siinä on että kone hahmotetaan eläimeksi. Siinä kun lentäjä on tavallaan nokassa niin se ajattelee olevansa linnun aivot, vaikka oikeasti se on vain koneen ohjaimissa, eikä lentokone ole lintu. Tässä mielessä eturaajaharha toistuu. 

Ohjaamon pitäisi olla keskellä (näin vuoden 2019 lisäyksenä voisi sanoa, että sen pitäisi toimia hieman samoin kuin uusimpien, nyt markkinoille tulevien rekkojen "peilit", eli pelkkä kamerajärjestelmä ohjaamon sisäisillä näytöillä), koska lentokoneen ohjaamisen subjektiivinen miellemaisema perustuu putoamisen pelkoon. Koska kriisi on tilanne, jossa intuitiivinen toimintaympäristö järkkyy, tekniikan turvarakenteisiin pitäisi sisällyttää tietyllä tavalla tahallista kontraintuitiivisuutta.

Paraatiesimerkki edellisestä voisivat olla pelastusveneet, jotka on ilmiselvästi suunniteltu sellaisiin onnettomuuksiin, joissa laiva pysyy suorassa ja ehjänä ja joissa sää on mitä parhain. En muista oikein nähneeni Titanicin jälkeen uutiskuvaa, jossa ihmiset olisivat oikeasti pelastusveneissä!

2012 tai niitä jotain senaikaisia vuosia