nousu

On lamasyksyn pikkujoulusesonki, ja minulle kaikki paikat ovat kiinni. Olen tullut kaupungille sulattelemaan jotain, mitä olen netistä työttömyyspäissäni juuri lukenut, kellonajalla ei ole minulle tuossakaan elämänvaiheessa mitään merkitystä. Oikeastaan ainoa yhteyteni ulkomaailmaan ovat veroviraston karhukirjeet, tärkeimmät harrastukseni ovat kahvinjuonti ja masturbointi.

"Auta!", kuulen vaikertavan äänen sanovan, kun öinen kävelyretkeni vie steissin pihan poikki. Lähemmäksi käveltyäni huomaan äänen kuuluvan keski-ikäiselle silmälasipäiselle naiselle, joka on juuttunut juhlatunnelmissa bussilaiturille kontalleen. "Auta, mä en pääse ylös tästä." Pystyyn nosto sujuu yllättävän kivuttomasti, nainen näyttää jopa pysyvän omilla tolpillaan.

"Sä olet varmaan joku ulkomaalainen. Tai ruotsalainen oot, eikö", nainen luonnostelee auttavaisuuteni syvempiä syntyjä hieman hämmentyneen ja nolon oloisena, vaatetuksesta ja kasvonpiirteistä tukea hakien. Hänen huojuva ja sammaltava hahmonsa on silmin nähden palautunut alkutekijöihinsä. "Suomenruotsalainen oot", hän toteaa vielä hetken päästä humalaiseen tyyliin kolmen repliikin viivellä ykkösaiheeseensa palaten, kuin jokin aikaan valutettu keskiaikaisen maalauksen perspektiivi.

Selviää, että nainen on ollut työporukalla bilettämässä. Työkokemuksistamme löytyy muuan yhdistävä tekijä, ja yhdessä elämäntilannettani ja -tunnettani peittelemättömän suorapuheisuuteni kanssa asia nostaa naisen itseluottamusta. Se, mikä näytti polvilta katsottuna olevan länttä, osoittautuukin näin hieman ylempää katsottuna täysin turvalliseksi ja tavalliseksi, tai jopa, aivan kuin ... hittolainen, vain nämä pari huojuvaa askelta tästä laiturin poikki, ja ehkä olenkin jo itse asiassa ... "Sä olet jostain pikkupaikasta, eikö? Kauan sä oot ollu stadissa?"

Katson vaaleita hiuksia ja humalan punoittamia kasvoja, suurta spektaakkelia kuunvalossa. Muutamassa minuutissa nainen on varmistunut, ettei häntä nostettu minään armopalana, vaan enemmänkin L'Oréalin mainoksen hengessä: hän on sen arvoinen. Se piti vain muistaa, ja kuka sitä nyt kontallaan muistelee? - "Hyvää jatkoa sulle, pikku idiootti", nainen sopertaa vielä lähtiessään, ja heilauttaa kättään erittäin iloisen ja tyytyväisen näköisenä.