keskiluokkaihmisten ja vankien erot ja yhtäläisyydet

Eräs aseistakieltäytymisen ja siitä seuranneen vankilareissun opetuksista oli havainto, kuinka korostuneen moraalista, jopa banaalin moralistista yhteiskunnan "pohjasakka" on. Vankilayhteisön sisällä seksuaalirikolliset hahmotettiin pohjasakkana, ja sumeilematonta vihan purkamista heihin pidettiin ainakin retoriikan tasolla jopa hyvänä juttuna. Mutta siis merkittävä osa rikollisista oli oikeastaan muutenkin klassisen moraalin tosikkomaisia edustajia, joilla tyypillisesti näköjään nimenomaan tuo kireä moraalipressu oli revennyt kännissä, joillakin ei varmaan edes montaa kertaa.

Nopeasti huomasi siviiliin palattuaan, että keskiluokka poikkeaa vangeista oikeastaan vain ihan hivenen lierompaan suuntaan. Vaikka keskiluokkaiset ihmiset antavat itselleen tietysti paljon enemmän anteeksi, heillä on rakenteellisesti havaittavissa tosi selkeästi tuo hyvin lähelle tyhmyyden absoluuttista olemusta tuleva ääripäästään hieman "kokoomusäänestäjämäinen" käytösmalli, jossa muihin ihmisiin sovelletaan suvereenisti ja tilannetajun nolla-asteella sitä valtaa, joka itseä nujertaa ja nakertaa. 

Tavallaan tuo irvokas "herramoraalin" soveltaminen orjan asemassa ja vallan kuvitteleminen joksikin "ansioksi". Vähän kuin jalkapallojoukkue, joka vie hapen hyökkäyksensä liekiltä kuljettamalla pallon suin päin kohti puolustuslinjaa, koska "eteenpäinhän tässä on mentävä", jolloin näkökentät ja syöttösuuntien kulmat kaventuvat. Eivätkä tällaiset innokkaat etujenulosmittaja- ja pärjääjäihmiset huomaa, että kaikki pienet taltan survaisut lähimpiin ihmisiin ovat yhteiskunnan laajuudessa osa mekanismia, joka lyö heitä itseään koko ajan lekalla.

7.9.2013 pohjalta