Jos Jumala on Beatles, Saatana on Rolling Stones.
Jumalassa on rajoittuneisuutensa. Se ei ole kaikille se voima kaikissa kehitysvaiheissa, jota ne tarvitsee. "Hyvän puoleen kääntyminen", jos hyvä omasta vinkkelistä on aina näyttänyt joltain norminnoudattajien kerhopuuhalta.
Saatana on Jumalan nimi yöllä.
Tämän dualistisen tulkinnan sovinnaisuus on yllättävää, ottaen huomioon tulkitsijan yleisen sovinnaisuuden asteen.
VastaaPoistaTäsmentäisin tätä yhtä lailla sovinnaisen lattealla, solženitsyniläisellä teesillä: Jumalan ja Saatanan keskinäinen kamppailu käydään niin Beatlesin kuin Rolling Stonesin tuotannon sisällä, ei niiden välillä.
Kiitos kommentista, ja olen erittäin pahoillani. En voi puolustautua muulla kuin että minulla ei ole ollut viikkoihin aikaa harhailla päättömästi, ja se näkyy sitten paitsi kirjoittamisen vähyytenä, myös sellaisena, ettei jaksa eksplikoida olojaan kunnolla.
VastaaPoistaNyt esim. tässä en tarkoittanut mitään kosmologista, vaan enemmänkin miten ihmiset näyttävät kokevan nämä asiat. Jos rehellinen olen, en usko Saatanan olemassaoloon, mutta se ei estä havainnoimasta maailman tantereilla toimia, joiden palautuspisteenä Saatana olisi paljon lohdullisempi kuin oikeasti takana olevat toimijasubjektit.