hilpeä puheenvuoro

Ei maailman loppuminen ole mikään maailmanloppu.

Sen sijaan oma tilamme, jonka myötä viime vuosituhansina on vallinnut käytännössä jatkuva maailmanlopun odottelu, on kamala asia. Tuo tila, jonka myötä julkisissa kulkuneuvoissa, uimahallin saunassa tai inva-wc:ssä tekee mieli painaa hälytysnappia tai vetää hälytysnarusta, odottaa ambulanssin, poliisin sekä palo- ja soittokunnan saapumista paikalle ja sanoa: "vittu että ihmisten maailma on mielikuvitukseton".

Tila, jossa esimerkiksi joku "ensimmäisen kiven" ajatus seksuaalisuuteen siirrettynä – siis: "se joka katsoo toista himoiten, on jo tehnyt huorin" – kerää tulkitsijoikseen anaaliveijareita, jotka vievät koko porukan vain entistä syvemmälle kontraktuaalisen seksuaalisuuden yöhön, ja jossa jo pelkkä eroksen ja muiden rakkauden muotojen välille revenneen kuilun osoittaminen sormella – edes vahingossa, pelkkää naiiviuttaan – aiheuttaa helposti ekskommunikaation. Tai kiusaamiseksiko sitä nykyään nimitetään.

Tottakai sellainen maailma loppuu: valo vähenee siitä sekä alati että toistuvasti – joskin samalla koettu pimeyskin. 

On oikeastaan yksi hailee, loppuuko maailma myös tajunnan ulkopuolella vai ei. Jos tämä omaan surkeuteensa jatkuvasti yhä älyttömämpiä lohdutuspalkintoja louhiva apinalaji pystyykin selviytymään ja planeettamme kohauttaa jälleen kerran olkiaan, jää silti jäljelle kysymys, mitä järkeä on tarpoa seitsemän miljardin persettään raapivan hipsterin armeijassa. Ihminen joutuu itse elämään joka tapauksessa tuon pelastettavan luonnon ulkopuolelle määriteltynä, varovaisen ja hienotunteisen sadismin kenttään ajettuna.

Hieman kuin – Tuomas Nevanlinnan hienoa ajatusta mukaillen – vihreys siirtää luonnonkin kapitalismin ja niukkuuden piiriin, eros ollaan uusimmiten ottamassa näennäisen moraalin kaavussa täydellisen sosiaalisen kontrollin ja viime kädessä kaupan piiriin. Vaihtoehtoja jää kaksi: ihmiskunnan velkatilin täyttyminen myös todellisuudessa eli ennemmin tai myöhemmin tapahtuva maailmanloppu, taikka ilmapiiri, jossa maailmanlopun oikeastaan soisi tapahtuvan. Painotukset hahmotusten välillä voivat vaihdella luonteen ja mielialan mukaan.

15.10.2018