nyky-suomen sanakirjasta jälleen kättäpäivää

Erityisherkkä = sosiaalisesti kömpelö mukautujaluonne. Haluaa "selkeyttä" tai ainakin saavuttaa tunteen, ettei maailmassa tapahdu asioita, joita hän ei ymmärrä. Koska sellainen ei ole peliin mukaan hyppäämättä mahdollista, e~n ympärille muodostuu harvinaisen läpitunkematon tiedostamattoman itsekkyyden aura, joka karkottaa monia. 
 E. on kuitenkin pohjimmiltaan hyväntahtoinen, mutta turhautuu helposti, jos mukautumisen tai ns. selkeyden tarve kyseenalaistetaan. Vetäytyy tuolloin omiin oloihinsa murjottamaan ja säätämään itseään sellaiseksi, että selviää seuraavasta sosiaalisesta tilanteesta kunniakkaan normaalisti.

palpaatio

Kapitalismi feilaa siinä että kun riskit voidaan eliminoida, sijoittaminen ei enää tuota markkinatietoa. 

Kolumbuksen varustaminen tuotti äärimmäisen uuden markkinatiedon (manner). Nykyään, länteen vyörymisen päätyttyä luonnolliseen rajaansa, Tyyneen valtamereen, Alone Maskin auto liitää avaruuden pimeyksien halki vailla minkäänlaista toivoa muusta kuin että varustajat, kuolemanpelkoinen keskiluokka, saa uuden maamerkin päättömälle narsismilleen.

*

Oksidentin patologiaa palpatoitaessa on kiinnitettävä huomio juuri siihen, kuinka äärirationaaliset - käytännössä kyse on kyllä yleensä isommassa kuvassa näennäisjärjestä - rakenteet toimivat eräänlaisina kehyksinä tunteiden ja moraalin korvikkeille. Se mikä peili on ulkonäölle, media on ihmisen tunne-elämälle.

Esimerkiksi ns. "punavihreän kuplan" eli altavastaajaliberalismin murheet ovat morfisesti vakuutusmatematiikasta lainautuneita. Se, että gluteeniton ruokavalio pitää olla merkittynä koltansaameksi pyörätuolin käyttäjän silmien korkeuteen, olisi tietenkin perkeleen hienoa, jos se olisi oikeasti viimeisten häijyyden rippeiden korjaamista maailmasta. 
 Todellisuudessa kyse on kuitenkin siitä, että taloususkonto kultaa tietyn riskinpelkoisen kaikkeen varautuvan asenteen hohdolla, joka saa alaluokkaise(mma)n ilmaisunsa sisällöstä (= markkina-asemien menetyksen pelko) tyhjennettynä moralismina.

*

Viktoriaaninen yksiavioisuus palaa palaamatta: wanha seksuaalisuus kauppatavarana -meininki vs. nykyinen itse kaupan seksualisoituminen. Tyydytyksen tunteen hakeminen siitä, että voi transformoida libidoaan nokkimiskisassa pyristelyyn.

Se energia, jolla kristillisessä aviojärjestelmässä (naiset passiviisia) jahdattiin naisia, on pintapuolisesti katsottuna abstrahoitunut irti kohteestaan, ja ostaa tätä nykyä abstraktin feminiinisyyden suosiota, steriloi maailman (varakkaiden kannalta) hygieeniseksi ja vaarattomaksi, nuorten neitojen neuroosien mukaiseksi, biologista ulottuvuutta poispyyhkiväksi.

*

Talouden lupaus elämän biologisista rajoituksista irtoamisesta - nautinnosta ja huomiosta ilman itsen alttiiksi asettamista millekään - vie. Kollektiivis-virtuaalinen ja abstrakti "neito-olento" vikisee, muttei tietenkään mistään ilosta tai nautintoa aavistaen, vaan kirjaimellisesti: juuri noista vähemmistöjen kurjista kohtaloista, mahdollisuuksien tasa-arvon epäonnistumisista ja moninaisuuden - mielellään 7-miljardipäisen sirkuksen - toteutumisen puutoksista.

Abstraktiin, kohteliaan kasvottomaan Valtaan halutaan osallistua, siitä halutaan ilmavirta joka vie Taivaaseen. Inhokkeja ovat oikeastaan valikoimatta ihmiset ja porukat, jotka häiritsevät sterilisaatiorituaalia, siis he, jotka muistuttavat kuolevaisuudesta ja rumuudesta. Synti on painovoiman tunnustamista, kiinnipitämistä siitä, mikä antoi seksuaalisesti mielenkiinnottomille oikeuksia ja hengähdystaukoja.

apinaäänten kaipuu

Mistä biisistä tulee megahitti ja mistä ei, ei määräydy niinkään melodian tai sanoman mukaan, vaan sen, kuinka paljon laulu pyhittää sivilisaation kieltämiä eleitä. Käsillä ja ehkä muillakin kehonosilla pitää saada huitoa. Kankeankin pitää päästä osallistumaan siihen että "äh uuh mur" ilman että hävettää.

Kertosäkeet muistuttavat itku- ja naurukramppeja.

"When the day is done", laulaa Nick Drake. 

Tuon laulun kun kääntäisi... "Kun päivä on pulkassa", vaiko jopa "kun homma alkaa olla tältä erää taputeltu"?

keskiluokkaihmisten ja vankien erot ja yhtäläisyydet

Eräs aseistakieltäytymisen ja siitä seuranneen vankilareissun opetuksista oli havainto, kuinka korostuneen moraalista, jopa banaalin moralistista yhteiskunnan "pohjasakka" on. Vankilayhteisön sisällä seksuaalirikolliset hahmotettiin pohjasakkana, ja sumeilematonta vihan purkamista heihin pidettiin ainakin retoriikan tasolla jopa hyvänä juttuna. Mutta siis merkittävä osa rikollisista oli oikeastaan muutenkin klassisen moraalin tosikkomaisia edustajia, joilla tyypillisesti näköjään nimenomaan tuo kireä moraalipressu oli revennyt kännissä, joillakin ei varmaan edes montaa kertaa.

Nopeasti huomasi siviiliin palattuaan, että keskiluokka poikkeaa vangeista oikeastaan vain ihan hivenen lierompaan suuntaan. Vaikka keskiluokkaiset ihmiset antavat itselleen tietysti paljon enemmän anteeksi, heillä on rakenteellisesti havaittavissa tosi selkeästi tuo hyvin lähelle tyhmyyden absoluuttista olemusta tuleva ääripäästään hieman "kokoomusäänestäjämäinen" käytösmalli, jossa muihin ihmisiin sovelletaan suvereenisti ja tilannetajun nolla-asteella sitä valtaa, joka itseä nujertaa ja nakertaa. 

Tavallaan tuo irvokas "herramoraalin" soveltaminen orjan asemassa ja vallan kuvitteleminen joksikin "ansioksi". Vähän kuin jalkapallojoukkue, joka vie hapen hyökkäyksensä liekiltä kuljettamalla pallon suin päin kohti puolustuslinjaa, koska "eteenpäinhän tässä on mentävä", jolloin näkökentät ja syöttösuuntien kulmat kaventuvat. Eivätkä tällaiset innokkaat etujenulosmittaja- ja pärjääjäihmiset huomaa, että kaikki pienet taltan survaisut lähimpiin ihmisiin ovat yhteiskunnan laajuudessa osa mekanismia, joka lyö heitä itseään koko ajan lekalla.

7.9.2013 pohjalta

keskittynyt

Joskus Vilnan vuosina elin aikaa, jolloin elämässäni vallitsi äskettäin lueskelemani mailitekstin mukaan "kronologinen agorafobia, kun voi katsoa nopeasti kaksi vuotta taaksepäin ja kaksi eteenpäin niin että kummallakin kaistalla näkyy pelkkää jäkälää". Tätä rupeamaa sävytti eräänä päivänä kylpyhuoneen hanan vuoto. Kerroin siitä jollekin tutulle, ja hän ehdotti minulle LVI-kauppaa nimeltä Celsis. Että tiedänkö, missä on Celsis. 

Minä vastasin, etten ollut koskaan kuullutkaan moisesta - näin huolimatta siitä, että olin asunut paikassa jo vuosia. Selvitin lähimmän tuon nimisen liikkeen sijainnin hakukoneen kartasta, ja yllätyksekseni se näytti olevan suhteellisen lähellä. Raput alas, pyörän selkään ja noin kahdestuhannes kerta tornitalon alaovesta vasemmalle ulos. (Oikealla alkoi metsä.) 

Valuin pyörän selässä kotikatua kohti ensimmäistä, avaraa mutta väylän kapeuden vuoksi usein ruuhkaista T-risteystä, josta käännyin useimmiten oikealle. Miltei suoraan nenäni edessä avautui tuttu kolho näkymä. Se sisälsi myös hehtaarin kokoisen LVI-myymälän, jonka katonrajaan oli kirjoitettu jättimäisillä oransseilla kulmikkailla kirjaimilla kaupan nimi: "Celsis".