moku

Pyrkyrimäisesti jäsentynyt yhteiskunta - onko muunlaisia? - on jopa yhtenäiskulttuurina monikulttuurinen: hegemonisemman kulttuurin, tarkemmin sen yläluokan, vaikutus vuotaa sisään median kautta. Itäblokissakin katsottiin Dallasia. 

Pikkuporvarillinen tärkeydenhalu suuntautuu muutenkin aina luonnostaan eräänlaiseen teennäiseen "normaalista poisnaamioitumiseen". Maahanmuuttoeskatologia (ja tietenkin myös sitä ruokkiva kiihkoliberalistinen halu olla näkemättä maailmassa ja historiassa huonouden eri sävyjä) on todellakin tämän eroottisen ja emotionaalisen syväepäonnistumisen hypernarraatio, eli metafyysisen prosessin hahmottaminen helpoimmin näkyvillä palikoilla. Käsitteellinen legoukkoleikki.

Minulla ei taida oikein olla enää sanottavaa tästä maailmasta. Aika kaipaa umpimielisiä ajatuksia, kun taas minulla on ollut agendana selvittää parin henkilökohtaisen tragediani rakenne juurta jaksain, mikä sitten on vähän kuin vetänyt yhteiskunnankin hahmona mukaan. Itse en viihdy edes fyysisenä kappaleena tässä pikkuporvarillisessa pärjäilijöiden maailmassa, ja myös käsitteellis-metafyysinen vieraus käy päivä päivältä selvemmäksi. Saas nähdä, kauanko tämä millekään mitään merkitsemätön tunnelmointi täällä jatkuu. 

Tällä hetkellä inspiroi liikkuvuuden parantaminen 2o vuoden syvästi nettokuluttavan elämisen jälkeen siedettävälle tolalle, sekä tietysti yksinäinen ryypiskely. Silloin toki yritän usein kiertää ajatuksiani uudestaan nähdäkseni ne eri kulmista.