Jotenkin tautien historiaa kun katsoo, niin ei ole mitenkään niin käsittämätöntä, että ihmiskunnalla on kilahtanut vähän hattuun viimeisten vuosikymmenten teknologinen kehitys. Ei ole koskaan ollut tällaista, että on tuntunut mahdolliselta "selvitä elämästä hengissä" siinä määrin, että Juice sanaili asiasta, vaikkakin juuri käänteistä toki väittäen.

Nythän tämä epidemia on jotenkin ehkä myös minun aistiakseni valaissut, minkälainen porukka tyypillisimmin äänestää ympäri länsimaailmaa esiin nousevia uuskonservatiivisia liikkeitä. Ne on jotenkin just niitä, jotka menee omalle mökilleen ja julistaa sieltä, että muut on ihan tyhmiä kun ne noudattaa rajoituksia. Nuo tuollaiset "mehän ollaan jo voitettu kaikki ongelmat kun Neuvostoliittoa ja ruttoa ei ole" -tyypit on siirtyneet jonkinlaiseen ikuiseen hyvinvointiin, missä ne ei jotenkin hahmota, että muut ihmiset joutuu tekemään niiden hyvinvoinnin eteen tässäkin maailmassa paljon töitä. En tarkoita vain bangladeshilaisia tai vaikka erilaisia hoitajia, vaan oikeastaan ketä vaan meitä kiinteistöjäomistamattomia.

Joku voi nyt sitten kokea kriisin kansallisen tason hoidon olevan jokin jumalallinen merkki, että "rajat kiinni" -politiikka on, miten sen nyt sanallistaisin, "osoittautunut oikeaksi" tai jotain - jopa vaikka talouden avaaminen kansanterveyden yli priorisoiden tuntuisikin vieraalta. Joka on minun kirjoituksia kuunaan seuraillut, tietää, että en ole mikään "persu on natsi lällällää" -mies. Uuskonservatiiveja en silti kelpuuta tosiaankaan mistään ns. "heikoista" huolehtimisen mannekiineiksi. Enempikin ovat just niitä, joiden mielestä tuurilla ja taidolla muodostunut/muodostettu em. kermaperseporukan hyvinvointi on säilytettävä muuttuvassa maailmassa hinnalla millä hyvänsä.

Ja luulen, että kuka tahansa täysjärkinen on myöskin tajunnut, että kansainvälinen yhteistyö on paperia juuri siksi, että se on säilynyt oikeasti alisteisena globaalin finanssikapitalismin status quolle. Kriisinhoidossa palataan kansalliselle tasolle samoista syistä kuin lamoistakin kärsivät aina paikalliset työväestöt ja työttömät: koska systeemi on globaali hierarkia, ei mikään kansojen vapaaehtoinen yhteistyöjärjestely.

Tämä kirjoitus vaikutti näihin pohtimisiin jossain määrin.

Pidän tätä kirjoitusta sinänsä aika keskinkertaisena, ihan jo siksikin, koska pyrin henkeen 

ja vereen välttämään kaikkia ajankohtaisaiheita ja (sosiaalisen tai epäsosiaalisen) median 

paisuttamia k(u)ohuja.

Pidän kuitenkin esillä, koska regressio kuri- ja kunnollisuuspohjaiseen syvälahjattomuuteen 
on hihhuliliberalismin ylilyöntien vastapainona niin ilmeinen riski.