asia on aina päinvastoin

Vaikka kirjoittamisessa ei ole mielestäni välttämättä mitään hyttysenpistoksen raapimista suurempaa järkeä, tässä blogissa on yhdessä tietyssä mielessä kiistatonta jaloutta: harvalla tekstimassalla tässä maailmassa on niin ilmeisen vähän tekemistä sen enempää onnen reseptin etsinnän kuin onnettomuuden selittämisenkään kanssa. 

Pystyn kuvittelemaan itselleni helposti elämän, jossa olisin pysynyt ainakin käsitteellisesti mykkänä, jos nyt en verbaalisesti. On sata prosenttia varmaa, ettei tätä blogia olisi olemassa, jos nikamani eivät olisi runttautuneet luonnottoman tiiviiksi elämän erilaisissa hitaissa onnettomuuksissa, työnteossa sun muussa. Ja 99 prosenttia varmaa, ettei tätä tekstimassaa olisi olemassa, ellen tietäisi, miltä tuntuu Raid-sarjan pornokauppias Sundmanin alkoholistiparantolassa tiivistämä ilmiö "väärä nainen - oikeat tunteet".*

Tämän blogin perusidea on varmaan kaino huomautus, että asiat ovat käsitteiden luonteesta johtuvista syistä yleisesti ottaen aina päinvastoin. Kafkalais-wittgensteinilainen peruskysymys, että tarvitseeko tähän asiaan viittaavia tekstejä olla olemassa, on tosi aito, ei mielestäni mikään kompleksin ilmaus. Ainakin reaaliajassa millään lailla suositun tai arvostetun kirjallisuuden ja ajattelun on varmaan rakenteellisesti pakko suitsuttaa ja kompata sitä mykkää valtaa, joka alun alkaen repii maailmaan käsitteenmentäviä aukkoja - tavallaan luoda illuusiota, että on jokin perimmäinen mieli, jota kohti valtarakenne luo liikettä.

Kielifilosofille yksityinen kieli on mahdottomuus, runoilijalle mahdollisuus. Ihmismieltä liikuttavan syvyysulottuvuuden voi varmaan tavoittaa pystyttämällä tolpan johonkin ja menemällä takaisin sinne 30 vuoden päästä. Kokemusta ei välttämättä voi välittää toisille juuri ollenkaan ilman että heillä on tavallaan koverana olemassa sama. Silti kokemus menee suvereenisti kaikkien käsitteiden halki.

*Jatkuu: "Olisihan se pitänyt jo nimestä arvata että vituiks menee: Tahiti Kinnunen"