anteeksi, voisitteko neuvoa, missä on vastaantulijoiden kaista?

Porvarillinen kansallisvaltio tarkoittaa, että lipussa on kolme kaistaa.

Nissä maissa, jotka ovat ruhtinaskuntien rippeitä tai joissa kolmisäätyinen valtio on esimerkiksi etnis-uskonnollisen monokulttuurin takia muuten mieletön tai epäolennainen (Monaco, San Marino, Liechtenstein, Vatikaani, Puola, Saksan osavaltiot jne.), on kaksikaistaliput.

Porvarissääty pamautti itsensä Cogniet'n ao. maalauksen tarkoittamassa mielessä väkivalloin keskelle teokratian yksiväristä maailmaa. Aateliston paikalle jäi kummitteleva tyhjiö, uusi alempi sääty aloitti tässä vaiheessa hitaan muutoksensa kotieläimistä kodinkoneiksi. Teokratioilla on aina yksivärinen lippu: Neuvostoliitto, Saudi-Arabia, natsi-Saksa, EU. Valtio on tällöin yhtä kuin periaatteensa, itsepetoksensa.

Mutta mikä on Euroopan tulevaisuus? Neljännen kaistan tuonti - eräänlainen mytologisen draivin loppumisen tunnustaminen ja järjen suuntaan pakeneminen siitä huolimatta - edellyttäisi Matti Hyryläisen henkistä kylmän viileää erottelua kapitalismin ja markkinatalouden välille. Tällöin olisi huolehdittava vapaasta kaupasta ja yleisesti saatavilla olevista markkinatiedoista, mikä alun perin kuningashuoneiden sotien rahoittamistoimintana syntyneessä kapitalismissa estetään mm. osakeyhtiömuodolla (rajavastuu), patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmällä sekä liike- ja sopimussalaisuuksin.

Minä luulen, että tämä tie on ihmillisesti ottaen mahdoton, vaikka se olisi paras. Se edellyttäisi siis periaatteessa, että ihmisen olisi luovuttava käyttämästä Jumalan (nykyään "illuminatin") symbolina sitä kolmiota, ns. "kaikennäkevää silmää", joka tavallaan takasi puolueettomana tuomarina mm. "parisuhteen" ja perheen meemit. Samalla tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi nyrkkeilyrinkiin pitäisi päästää kolme nyrkkeilijää. Kun taas todellisuudessa Suomessa ei Vallilan kuuluisasta yksinäisen snägärijonottajan patsaasta päätellen olla vielä kokonaan ymmärretty edes, että turpaanlyöntiinkin tarvitaan lähimmäinen.

Toinen vaihtoehto olisi pyrkiä siihen, etteivät lipun värit olisi alun alkaenkaan staattiset. Tällainen lippu esittäisi symbolisesti sitä, että se vallan viiva, jota feodalistinen kaksikaistalippu juhli, jonka porvarillinen keikaus kaksinkertaisti ja jonka totalitarismit yrittivät/yrittävät piiloitsetuhoisesti siirtää oman maan ja alistettavan ulkomaailman väliin, on tajuttu, ja että tämän viivan merkitys ainakin yhteisön epänerojen mielenterveydelle on tunnustettu, mutta samalla viiva on huumorin keinoin kukistettu.

Tällaisen utopistisen viisaan maan tai maailman talousjärjestelmä perustuisi kunkin ihmisyksilön varallisuustilanteen arpomiseen ennalta-arvaamattomin aikavälein, kuitenkin oikeudenmukaisesti siten, että kaikille sattuu lopulta mahdollisimman lähelle sama määrä aikaa kussakin yhteisön sisäisessä roolissa. Tämä olisi samalla todella massiivinen buusti markkinainformaation syntymiselle, aitoporvarillinen on ehdotukseni tässä mielessä.

Kerran yksi älykkääksi tuntemani ihminen vähän ihmetteli, että "ethän sä nyt voi siirtää mitään kartanoita vuoden välein". Kerroin ovelana miehenä, että nykyään omaisuus on merkintöjä bittiavaruudessa, eivätkä maailman varallisuuserot ole osastoa kuka saa kaksi, kuka kolme tonnia, vaan sitä, että hyvin monet ja yhä useammat ihmisten perustarpeet - turvallisuus, ennakoitavuus, jopa terveys - on tehty sivilisaationlaajuisen kasvu-uskonnollisen rituaalin puitteissa niukoiksi neppaamalla suuret osat hallintaoikeuksista muutamalle tilille, joiden varallisuuksista nyt ei meidän arkikielessämme tarkoittamassa mielessä "nauti" oikeastaan kukaan.

Tämä jatkuva talouslotto olisi tietysti myös erittäin kova paikka ihmisten identiteetti- ja itsesäälipyrinnöille, veikkaan että ainakin lähivuosituhansina vähän turhankin kova. En siis ajatellut kuitata talouden nobelia vielä tällä keksinnölläni. Tämä talousjärjestelmä edellyttäisi jo pienellä järjellä ajatellen mm. hakeutumista luonnollisen kokoisiin tuotantoyhteisöihin, eikä esim. ihmisen ehdoton lempiratkaisu, identiteetin perustaminen toisten halveksintaan tulisi enää niin yksioikoisesti kyseeseen. Toki kekseliäisyydellämme selviäisimme varmasti tästäkin uhasta hyvinvoinnillemme.