de apurahorum

Yksi mitä vielä mietin on, että niin kutsutulla "apurahajärjestelmällä" – joka tuntuu olevan hyvin monien, sanoisinko, tukinuiton postmoderneista muodoista (eli esim. ns. vientiteollisuudesta, uusimmiten pelikoodauksesta) enintään osittaiskiinnostuneiden ihmisten maailmassa jonkinlainen Toteemien Toteemi – rahavalta pystyy salakuljettamaan omaa eetostaan tieteeseen ja taiteeseen. 

En tarkoita edes pelkästään sellaisia, kuinka lääkefirmat hivuttavat tutkimustuloksia itselleen suotuisaan suuntaan, vaan ihan jo näin: "maailma on valmis, olkaa hyvät ja tehkää siitä tilastoja". Tai vaikka, että taiteen tai humanistisen tieteenteon ihan eksplisiittiseksi tehtäväksi määrittyy yhteiskunnan erinäisten rakenteiden "purkaminen" – ei niinkään esimerkiksi tutkiminen. [Rakenteiden] tukeminen taas kuulostaisi tässä yhteydessä helposti jo asenteellisen konservatiiviselta; diskurssi on niin totaalisen vääntynyt. 
  Tuohan on tavallaan ikiaikainen metsästysstrategia, koettaa saada suurempia kokonaisuuksia säntäilemään eri suuntiin – mutta eiköhän tuossa ole kyseessä vulgäärin vallankäytön sijasta ihan ajan eetos, jossa ihmiset näkevät toisensa muutenkin lähinnä jonkinlaisina kävelevinä peilipintoina. Oli miten oli, nykyinen epämääräisyyden kultti kuristaa selvästikin monia inhimillisiä vapausasteita.

Siinä vähän apologiaa, miksi tuommoisia tukia ei ole tullut haettua ainuttakaan.