Jos ihmiset osaisi psykologisessa mielessä matkustaa - siis näkisivät poissa ollessaan oikeasti jotain vierasta ja yllättävää, tai edes osaisivat hetken surra totunnaisen katoa horisontin taakse - ensimmäinen seuraus nykyisillä matkustusmäärillä olisi, että posselle tulisi ihan hillitön kokemusähky. Sen poissaolo tavallaan käräyttää nykymallisen elämyshamstrauksen pitkälti oman mielenkuplan sisäiseksi.