Netti on eräänlainen kudelma typeriä heittoja, jotka puuroutuvat informaatioputkiston kaarrekohdissa megaluokan banaliteeteiksi.

Jo se, että vaaditaan jotain oman nimen käyttöä, on ainakin perinteisen kristillisen etiikan vastaista: hyvät teot kuuluu tehdä salaa. Siinä mielessä omalla nimellä heitetty "vastuullinen" kommentti ei voi ainakaan olla hyvä teko. Jotain muuta se on, ja mitä, sitä juuri tässä ihmettelen. Liekö jotain sen tyyppistä kuin koiran kuseminen tolppaan.

Jos olisi rajattomasti aikaa, voisi vuodattaa lahjattomien niskaan tämän aiheen tiimoilta oikein kunnon tulikivenkatkuisen vihapuheen. Ottaisi esille kaikki konformististen hölmöjen itsesuitsuttavat maneerit, kuten pönäyttää samaa mieltä ollessaan tekstin alle lyhyesti "kiitos" tai vastineensa aluksi "hyvä kirjoitus".

Kaikesta päätellen nettiin kirjoittavien ihmisten päässä on jokin torvisoittokunnan pauhe, jonka saattelemana he narahtavat ilmoille oman psykotyyppinsä mukaiset latteudet tasaisin väliajoin kuin eläkeläisrouva kastelee parvekkeen kukat.

Oikeastaanhan porukka on kautta linjan aika uskonnollista: julkisuuden henkilöt ja erilaiset tituleeratut ovat kuin jumalia, joihin nähden pitää kansalaisen käydä itsensä linjaamassa kunkin uuden skandaalinpahasen tiimoilta.

"Mikä näitä vaivaa" tuntuu usein ainoalta relevantilta kysymykseltä. Itse asiassa aion palata aiheeseen kesän työvyöryn jälkeen, kirjoitan esseen "halusta politiikassa", ja nimenomaan sillä eetoksella, että halu politiikassa lähtee jostain eroksen ja intimiteetin väliin lyödystä kuilusta. Mutta se vaatii kokonaisen työpäivän, eli siis todelliselle työnteolle siunattavan vapaapäivän ansiotyöstä. Siihen asti kuulemiin.

11.8.2018