Pitäisi verottaa suoraan informaatiota. Bittejä. Ei siis rahhoo.

luddiitit olivat oikeassa

Suomen sana väki on mielenkiintoinen, kun se tuntuu tarkoittavan oikeastaan tarkimmin sanottuna ihmisjoukon voimaa - ja vasta siinä maailmassa, missä ei tarvitse kannella hirsiä ja lohkareita ja taistella elintilasta muita heimoja vastaan, se "pääsee" tarkoittamaan yhtäältä ihan vain porukkaa ja toisaalta pelkkää karkeaa artikuloimatonta voimaa: väki-valta, 'väellä ja voimalla', väki-näinen jne. Näitä huomaa, kun opettaa kieltä vieraille. Suomen kielessä on paljon arkaaista ja suorastaan salaviisasta jäljellä.

*

Vaikka maailma on nyt kai ennennäkemättömän verkottunut, substantiaalisten kontaktien määrä ei välttämättä ole vaikka 70-lukuun nähden kasvanut. On mahdollista ottaa yhteys kehen tahansa, ja mikä tahansa tieto voi kulkea periaatteessa minne tahansa, mutta ihmisten oma elämänmuoto ei ikään kuin mahdollista enää suurempaa kumuloitumista. On pakko fokusoida jotenkin, muodostaa suunnilleen luonnollisten yksikköjemme mukaisia todellisuuksia virtuaalissa. 

 Ihminen on jotenkin groteskin tuomittu elämään "kaikki on periaatteessa mahdollista" -maailmassa nöyryyttävän normaalia elämää. Tämän elämäntunteen kanssa painiminen näyttäisi nykyään määrittävä monia.

*

Ensin oli verkon kudonta, alkutyö (vrt. net-work, missä tuo jälkiosa on sama kuin suomen germaanisana 'verkko'), minkä erityistapaus on kankaan 'värkkääminen'. Eli x-akselia ja y-akselia poimutetaan vuoron perään toisillaan, tai noin. Ehkä luddiitit olivat oikeassa, että jos tämä koneellistetaan huolella, niin tulee maailmanloppu: ihmisen mittaisen maailman loppu nimittäin. Sormilla laskennan sijaan binäärisyys - ja mikä vielä tärkeämpää, syntyy tietynlainen "keinohuolellisuus", eli lopputuote voi olla huolellisempi kuin sitä tehneen ihmisen mielentila.

*

Kankaiden kuviointi Jacquardin koneella (1803) muistutti periaatteeltaan aavemaisen paljon reikäkorttikonetta, mutta kone oli samalla jossain määrin giljotiinin näköinen. Eli siinä vain jyrättiin kerran tehty lankojen lomituskaava läpi kirjaimellisesti "täysin palkein", ja saatiin valmiiksi kuvio, joka näytti siltä kuin joku olisi joka langanpään kohdalla ajatellut itse, että mitä on tekemässä. Ne, jotka olivat keskittymisen eksperttejä, saattoivat yhtäkkiä muuttua pahimmillaan irtolaisiksi, kun taas koneenrakentajat ja heidän rahoittajansa jumaliksi.

Onhan vasemmistokin edennyt tämän tyyppisestä ihmisyyden puolustamisesta aika huomattavan kauas, ensin koneen manan omimisesta (1900-luku) nyt näköjään siihen, että ihmismassa on söpö riippumatta artikuloituneisuutensa asteesta ja tavasta, eli tähän vähän hämmentävään "oma maa mustikka, muu maa mansikka" -mentaliteettiin.

(tekstitykset saa päälle alapalkista ja videon isommaksi esimerkiksi oikeasta alakulmasta)

 

herakleitos-poirot

Murhaaja haluaa pysäyttää maailman tilannekuvaksi, jotta voisi astua ajan virtaan.

kiroilun tärkeydestä

Karkean puheen vainoaja on vähän sellaisessa positiossa kuin ihminen, joka toivoo, ettei nuhaa koskaan olisi. Tosiasia kuitenkin on, että ihmiskunnalla kokonaisuutena on symbioosi banaaleimpia kehon häiriötiloja aiheuttavien mikrobien kanssa: aivan samoin kuin ei voi olla koko maailmassa kerralla hyvä sää, elämme elämämme eräänlaisessa infektioiden pilvistössä. Jos vastaavat mikrobit saataisiin nykyehdoin kokonaan taltutettua, menettäisimme luultavasti immuunipuskurimme vakavampia tauteja vastaan.

Kiroilu on kuin yleisistä tunnemassoista nousevaa kielen salamointia. Ilman sitä pahuus ottaisi maailmassa vallan.

maneerisia kaksoispisteitä: liberalismin liberaali kritiikki

Tatuointi-ilmiö käy eräänlaisesta zen-koanista: länsimaisesta yksittäistatuoinnista loukkaantuva on paljon lähempänä tribaalista puhtauden (neitsyyden) kulttia kuin tatuoinnin ottaja.

*

Yleistyvää ilmaisua: "klassinen liberalismi on petetty, tämä ei ole enää ollenkaan sitä mitä liberalismi tarkoitti alun perin". - Ydinteesi, että ihminen on parhaimmillaan hiottuna rattaana, on kuitenkin aina ollut sama.

*

Sikäli kuin Allah tarkoittaa tuskastuttavaa kosmista taustabanaliteettia, on helppo yhtyä siihen, että Allah on suuri.

*

Sivilisaatioseksuaalisuuden alisteisuus jollekin muulle näkyy muun muassa siitä, että vanhoillakin ihmisillä on siitä intohimoisia mielipiteitä.

*

Holokaust, gulag. Repivät meidät riekaleiksi yrittäessään repiä kasvoiltamme naamioita, joita ei ollut.

*

Miten mielettömällä voi olla mielenterveys?

*

Uskonto ei ole oopiumia kansalle vaan yksilölle. Kansalle se on nakit ja muusi: "onks moraaleja pidelly".

*

Jos mietitään instanssien ja eetterin suhdetta verkostossa, ei ole edes ihmeellistä, että ihmismieli voi olla maailmaa suurempi.

*

Vapaus kasvaa instanssien autonomian vähetessä. Se on koveraa: luonteeltaan suhteita, ei niiden puutoksia.

*

Hippien estetiikka teki välttämättömästä hyveen: muovia ei voi muokata helposti luonnonmateriaalien väriin ja muotoon, mutta kivansävyäisiä pintoja siitä saa helposti. - Hipsterien muoviviha on prisman ja kaleidoskoopin isänmurhaa, sateenkaaren takaisen halpuuden piilotusta.

*

Luterilaisuudesta liberalismin credoon siirtynyt groteski huutokauppa: "minäpä hyväksyn naisen toverimmaksi kuin sinä".

*

Pakkomielteinen skepsis ja katkeruuden pelko. Pelkistä hyväksikäyttäjistä koostuvan yhteiskunnan emotionaalinen kuumaisema.

*

Aidatun maan taktiikka - kuoleman vastainen taistelu - edellyttää naisten vangitsemista. Lohdutuspalkintona heille on kannettava ikuisesti lisää värejä ja ilmiöitä.

*

Protestanteilla olisi väestönkasvuneuroosi, vaikka heitä asuisi autiolla saarella kaksi. Tuotannon on tuotannuttava jumalten luona, ihminen saa vain "jakaa" sitä.

niventeitä

Jos kysymys ei olisi syvästi epäolennainen, tämän blogin kaikki suunnilleen kaksi lukijaa voisivat varmaan hyvin kysyä: mistä ihmeestä tämä blogi kertoo? Ainakin tässä kai esitellään tai ehkä myös vähän propagoidaan tiettyä vanhaeurooppalaista kommunikaatiotyyliä. Vaikutteita on otettu jalkapallosta: pyrin syöttelemään.

*

On tietty aivan pikkuisen lapsen tapa pelata jalkapalloa. Hän pysäyttää pallon käsin, ja jos jalalla ei saa aikaan mieluista vaikutusta, hän ottaa pallon syliin ja kantaa sen vanhemmalle iloisesti hymyillen. Se tuo jotenkin mieleen sellaisen ajattelun kuin vaikka Karl Marxilla: lähtee liikkeelle todellisuuden ideologisuuden kritiikistä, mieltää olevansa objektiivisuden asialla ja lopulta luo liikkeen, josta tulee sitten seuraavalla vuosisadalla kaikkien aikojen ideologia, käytännössä synonyymi "ideologialle".

*

Mitenkä niin pääsi käymään? Luulen, että Marxilta puuttui ymmärrys siitä, että pallo liikkuu nopeammin kuin pelaajat. Samoin informaatio on aina holtittomampaa ja nopeampaa kuin puhujat tai kirjoittajat - tai talouden toimijat. Sanoja lohkeaa irti eri ajatusmantereista ja kulkeutuu kiistakapuloiksi. Näennäisesti ideologiattomimman ajattelun napanuorana, akilleen kantapäänä on hyvin tarkasti siivilöitynyt hyppysellinen ihmisintention TNT:tä.

*

Ajattele läpi elämäsi vaikka sitten maailmanluokkaisia ajatuksia ihmisen ja kulttuurin kehityksestä - ja näe ihmisten omaksuvan tuosta kaikesta maksimissaan yhden uuden haukkumasanan. Ja toivo, ettei poliitikko huomaa tilaisuutensa tulleen. - Vastuullisen ajattelijan on todellakin toivottava, etteivät omat sanomiset koskaan pääse kanonisoitumaan.

*

Koin jossakin vaiheessa, että akateeminen koulutus on turhaa - teknisesti ottaen ainakaan minulle ei pystytty opettamaan yliopistossa juuri mitään. Veljeni kommentoi, että "se kuitenkin muuttaa ihmisen ajattelutapaa". Olen tullut huomaamaan, että näin tosiaan on: vaikka akateemisessa maailmassa on kyse lähinnä siitä, että joukko nuoria ihmisiä riehuu maneerisesti muutaman vuoden ja professoreiksi päätyvät ne, jotka syövät ja juovat erityisen mielellään, he kaikki silti oppivat tietyn läksyn tiedon ja sen käytön kytkeytymisestä elämäntunteeseen.

*

Nuorena intomielenä syyllistin valtamediaa siltä pohjalta, että se tarjoaa spektaakkelin muotoon väännetyn, eli siksi valheellisen kuvan todellisuudesta. Nyt tiedän, että ihmismassat tekevät tämän jymäytyksen itse itselleen vielä huomattavasti etevämmin. Klassinen valtamediakin on ylivoimainen totuuden torvi ääneen päässeisiin tavallisiin ihmisiin verrattuna.

*

Yksi asia, jonka yliopistossa ainakin periaatteessa voi oppia, on kaanonkritiikki. Kanonisoitumisilmiö on muun muassa sitä, että julkinen tieto on aina todella vaillinaista verrattuna siihen, millaista ymmärrystä ihmiset piilottavat sisimmissään. Koko moderni niitseläis-freudilainen maailmahan perustuu oletukselle, että ihmisessä on sisällä piilossa jotakin niin hirveää, että se vetää sanattomaksi. Todellisuudessa sanattomaksi vetää enemmänkin mukavuudenhalu: ei kaikkea jaksa koko ajan selittää.

* 

Sosiologian ja psykologian parhaat puolet tulevat ilmi toistensa virheiden korjailussa. Aina kun joku alkaa tonkia toisen sielua löytääkseen sieltä jonkin deterministisen kudelman, saa huomata ihmisen karkaavan situaatioon. Ja kun alkaa piirrellä situaatioista tasopintaa, saa huomata ihmisen karkaavan karnevaaliin ja vittuiluun.

*

Mihinkä ihmeeseen verrattuna Donald Trump on kehittynyt? No, Boccacciolla oli tarina, jossa juutalainen muuttui kristityksi käytyään Roomassa: "ei voi olla heikko teidän Jumalanne, jos näin paatunut ja turmeltunut kirkko ei romauta taivasta niskaanne". Ehkä joku voi väittää, että nelivuotiaan tasoinen keulahahmo mukamas "non plus ultra" -kulttuurimme vahvimman valtion johdossa on osoitus, että meillä on varaa jopa tähän.

*

Mietitään jotain Robert Musilin pääteosta. Hyvän suomalaisen takakansitekstin mukaan se kertoo muistaakseni "vaikeuksista, joita väistämättä liittyy suurten ihanteiden toteuttamiseen käytännön maailmassa". Mutta huomattavaa: siinä ei tuomita ihanteita. Itse asiassa voitaisiin viisastella jopa päinvastaista: ihanteiden ja toteumien välinen jännitteisyys lupaa hyviä aikoja, ja mestaritasoinen ihminen haluaa alalla kuin alalla vähintään puolihuolimattomasti varjella elämän tragikoomisuutta.

*


On olemassa kokonainen vulgäärinarratiivinen maailmankuva. Siinä noitaroviot eivät sijaitse, kuten todellisuudessa, uuden ajan alussa, vaan keskiajalla. Myös sankarit kanonisoituvat voimakkaasti: keksinnöt pannaan niiden nimiin, jotka ovat osanneet markkinoida niihin liittyvää rooliaan parhaiten. Tämän maailmankuvan oppii kulkemalla kaanonin katuja. Vaikka sitten vastavirtaan.

*

Informaatio eli muotooniskeminen.

*

Markkinamielteeseen liittyvä käsitys "arvosta" sulkee aika tehokkaasti pois emergentin arvon. Sen, joka tavallaan vasta muodostuu siitä, että joku suostuu maksamaan jostain "ylihintaa", eli luomaan jollekin tai johonkin jonkin uuden näkökulman.