tisle

Jokin tämmöinenhän tämä on, että kommunismiin (ja ehkä vähemmässä määrin fasismiin/natsismiin) kulminoitunut ideologinen liberalismi on hieman taboriitteja muistuttavilla otteillaan tislannut vuosisatojen saatossa kristinuskosta esiin uskonnollisen liberalismin. 

Jotenkin niin, että maanpäällisen paratiisin toteutusyrityksissä piirrettiin ensin lippuihin kaksiulotteisia merkkejä jyrkän materialismin nimissä, mikä oikeastaan vasta mahdollisti aivan superhartaan, kolmiulotteisen ja todellisuudesta suorastaan kokonaan irronneen henkisyyden - sen pitkälti tiedostamattoman pikkuporvarillisen hartauden totaliteetin, jossa nyt elämme. 

Päälinja, sininen "äijähaara", jatkaa (mm. maaseutu-kaupunki-akselilla vaihtelevin änkyryyspitoisuuksin) eräänlaista äärikalvinismia, eikä sillä ole vallassa olevana tietenkään mitään nimeä - "kapitalismi" on enemmänkin anakronistinen haukkumasana, joka ei kuvaa ilmiötä enää edes kovin hyvin. Sisältäpäinhän se, etteivät ihmiset koe suoraa syyllisyyttä talouden nimissä tehtävästä uhraamisesta vaan kokevat sen väistämättömänä, ei ole koetusti varmaan edes mikään aate saati uskonto, vaan ehkä jotain "elinkelpoisuutta". Nimenomaan tämä tunnelatinki taitaa olla periytynyt ns. totalitäärisistä ideologioista.
 - Lamat ovat ehkä jokin ihan minimaalinen maistiainen siitä, kuinka totaalisen labiili ja järjettömäksi osoittautuva koko hihhulirakennelma on konkreettisen todellisuuden kanssa edes minimaalisesti, valokaarenomaisesti kosketuksiin joutuessaan.

Vastaääneksi muodostuva, elämän eri ulottuvuuksissa ilmenevästä epäpuhtaudesta tomerasti muistutteleva feminiinistyyppinen liberalisminvarainen uskonnollisuus (arkikielessä osapuilleen "punavihreys") on näihin kuvioihin sopivalla tavalla lopulta vain näennäisesti kauempana edellisestä uskontomuodosta, mutta on tosiaankin, en taida parempaa sanaa keksiä, jonkinlainen kristillisen siveysaatteen kasvu-uskonnolliseen muotoon vääntynyt tisle. Painottaa sitä, että vain puhtain käsin saa koskea, ja vain puhtaita sanoja saa käyttää.