euromieli

Missä olit, kun länsimainen sivilisaatio romahti? 

Minä olin pikkupoika lama-Suomessa. Muistan vielä sysimustan hetken: yhtäkkiä tasapelit oli pyyhitty pois jääkiekon SM-liigasta. Aluksi tasapeliin saatettiin muistaakseni päätyä jatkoajan jälkeen, mutta myöhemmin ei enää niinkään.

Vaistosin nuoresta iästäni huolimatta, että tässä tehtiin se ratkaiseva virhe, josta sivilisaatiomme ei enää koskaan toipuisi. Ensi-ihastukseni, SM-liigan sarjataulukko, rumeni silmissä: siitä katosi kaikki se muutosten hitauteen pakottava, kenties sanan myönteisessä eli sittemmin tietysti kadonneessa mielessä "sosiaalidemokraattinen" junnaava sulokkuus, jonka täydelliset pistejaot olivat mahdollistaneet. Tasapelit ilmensivät osapuolten suvereenisuutta: heidän ei tarvitsisi ulkopuolisten viihdyttämisen vuoksi demonstroida mitään päiväkohtaista tasoeroa, jos he eivät sellaista keskenään aistineet. Tasapelissä vaistosin pikkupojan mielelläni kaiken kaikkiaan jotain samaa kuin miehen ja naisen välisessä dynamiikassa. Arvelin, että pelin kauneuteen tähtäävä ulottuvuus romahtaa heti, jos siinä ei ole lupa hakeutua tylsään tasapainotilaan.

*

Jalkapallon viehätyksestä suuri osa on ehdottomasti tasapelien yleisyys. Monissa strategiavammaisemmille suunnatuissa lajeissa on pelaajien väliin viritetty kaiken maailman verkkoja, jotka torppaavat tasapelin mahdollisuuden estämällä pelaajien suotuisan sotkeutumisen ja rikkomalla pelivälineen vapaata tahtoa vastaan. Pallo voi olla joko alueella, jolla toinen osapuoli ei saa siihen koskea, taikka jonkun pelaajan törkeästi omima. Tällaiset rikokset maailman rakennetta vastaan tuntuvat olevan amerikkalaisille ja muillekin barbaareille tyypillisiä.

90-luvulla yleistyneissä amerikkalaistamishankkeissa oli eurooppalaisuuteen päin kallellaan olevalle, palloilua luotaavalle mielelleni muutoinkin erittäin paljon epäilyttävää. Ensinnäkin amerikkalaiset tuntuivat seuraavan aikaa mielellään väärin päin, sellaisella periaatteella, että paljonko sitä oli jäljellä. Tuollainen tapahtumien sahaaminen irti muun ajan virrasta oli mielestäni pelien väärinymmärtämistä. Mikä peli se semmoinen on, joka ei pysty itse luomaan omaa tapahtumahorisonttiaan, tunnustamaan ajan kumuloitumista? Lisäksi huomasin, että Amerikassa merkittiin prosentit suhteessa yhteen eikä sataan, vaikka prosentin pointti oli tietenkin välittömästi ilmiön olemuksesta näkyvällä tavalla kappalekasojen mallinnus, ei missään tapauksessa mikään kokonaisuuksien väkivaltainen pilkonta.

*

Niinpä minä sitten viimekin yönä näin painajaisunen lentopallosta. Säpsähdin hereille suunnilleen neljältä, enkä saanut pitkään unta. Ajattelin, että Euroopan kriisi ei enää ikinä ratkea, jos jääkiekossa ei oteta käyttöön jatkoajatonta tasapeliä. 

Tasapelin arvostuksen väheneminen symboloi palkkiottoman raadannan määrällistä kasvua ja normalisoitumista, tunnustamattomia samanarvoisuuksia.

Tasapeli, anne meille anteeksi meidän synteesimme.