vonkaamisen teologiaa
Erotuksena yhtäältä fatalistisempiin ja toisaalta raivokkaampiin hengenelämän suuntauksiin kristinuskossa on periaatteessa mahdollisuus pyytää Jumalalta asioita – mutta ilman oikeutta suuttua, jos hänen suunnitelmansa olivatkin toiset. Tämän periaatteen morfinen yhteys vonkaamiseen on hyvin selvä.
Länsimainen kulttuuri on essentiaalisesti juuri vonkaamisen kulttuuria. Tätä taustaa vasten uusimman, toistaiseksi nimettömän uskontomme (ideologisessa nimeämisparadigmassa "liberaali-individualismin") tapa problematisoida vonkaamista ja toisaalta sadistisesti nollattujen tapa kollektiivisesti suuttua ja nillittää ovat molemmat selkeitä regressioilmiöitä.
Niin uskomatonta kuin se onkin, jopa ydinperhemallin varaisesta reduktiosta on näemmä löytynyt polku alaspäin.
30.9.2018
Minä oon aina sanonut ett Jeesuskin oli kalastajan poika ja oli jo lapsesta saakka jos minkäkinlaisen vonkaleen jo nähnyt. Jeesuksen symboli mitä se käytti opetuslasten kanssa salaiseen viestimiseen katakompeissa oli myös kala, mutta koittaa vielä siirtyminen vesimiehen aikaan. Ehkä joskus me poistutaan kaikista elementeistä, johonkin semmoiseen astrologiseen aikaan mikä ei ole elementeistä riippuvainen, vaikka kaksonen tai vaaka.
VastaaPoista